Viime sunnuntai, 13.9. pitää rastia kalenteriin merkittävänä päivänä. Tytöt päästivät ponit ensi kertaa vapaaksi. Turvanarut oli kaulalla, vaikka turvallisessa ponipoika-porukassa harjoiteltiinkin. Kukaan ei kuitenkaan karannut, vaan rauha säilyi.
*
* Tytöt olivat tietenkin vielä aika kiinni makupaloissa, luotto siihen, että poni kyllä kulkee mukana muutenkin, syntyy ajan kanssa. Ponit muuttuivat vähän hitaammiksi ja epävarmoiksi, minusta ihan oikea reaktio. Tarkoitus onkin lisätä ponien tarkkaavaisuutta, avata niitten silmät kehonkielelle.
*
*Koska vapaana harjoittelu ei ole mahdollista aina, perustyö tehdään riimussa. Olisihan mahdollista opettaa kaikki esteet alusta asti vapaana, ja hyödyntää naksutinkoulutuksen periaatteita. Poniagissa vapaana pitäminen ei kuitenkaan ole itse tarkoitus, ei edes tavoite. Siksi irrallaan temppuilua harrastettiin esteillä, jotka oli kullekin ponille aika helppoja. Esteestä ei tarvinnut tehdä numeroa, vaan siitä, että tytöt saivat ponit aktivoitua ilman riimun painetta.
*
*Loin ensin uskoa näyttämällä Penan kanssa, miten esteet suoritetaan ilman narua. Pena on ihan huippu, se seuraa todella hienosti! Se on muutenkin loistava tyyppi, aika vilkas ja vähän äijämäinen. Utelias ja aktiivinen, sellaisen kanssa on kiva temppuilla!
*
*
Tytöt suoriutuivat oikein mallikkaasti lopulta, ja tuntuivat innostuneelta aiheesta. Vaikkei poniagissa siis tarkoitus ole pitää poneja irti, antaa tämä harjoittelu myös tytöille paljon. Luottamus poniin ja ymmärrys siitä, että niistä on kiva suorittaa esteitä lisääntyy. Linus palasi renkaalle aina kun vain oli mahdollista, se kokeili myös renkaan heittämistä jalalla... On tärkeä hevosmiestaito osata käyttää omaa kehoa, sijoittumista suhteessa poniin ja omaa liikkumista pelkän riimulla ohjaamisen sijaa. Tai ainakin ymmärtää että näillä asioilla on merkitystä ponille.
*
*
Tällä viikolla lähden Orimattilaan kokeilemaan esteitä täysin vieraitten ponien ja kuskien kanssa, odotan innolla!
:) Satu
