Ensimmäistä kertaa agility-esteisiin tuli tutustumaan minun kanssani Boss af Jäboruder. Boss ruunattiin keväällä ja on aloittanut ratsuharjoitukset. Ikää pikku-pomolla on 3 vuotta. Kaikki esteet sujuivat rauhallisesti, otankin Bossin mukaan ryhmään samantien. Se on vähän kova käteen ja alkaa helposti komennella, mutta toisaalta on varma ja rohkea joten mitään hepulikohtauksia ei ole luvassa. 
Syksyinen tuuli kieputteli hiekkaa ilmaan kentällä sunnuntaina. Maneesi oli buukattu, joten vapaitten harjoitusten sijaan otimme muutaman ripeän rataharjoituksen. Sekuntikello kävi hämmästyttävän tasaisesti kaikille. Sporttista menoa! Linus vähän puski pikkuista Iidaa ja äijä annettiinkin lopuksi Jennille kurinpalautukseen. Linuksella on ärsyttävä tapa puskea lavalla kun pitäisi kääntyä ohjastajasta pois. Tämä asia korjataan ensi tilassa, shettiksen pitää olla pientenkin käsiteltävissä ilman, että tennarien keulat on poljettu. Jenni porukan kokeneimpana saa nopeasti otteen äijämäisistä poneista, vähäeleisesti mutta napakasti.
Vaihdoimme poneja tyttöjen kesken pariin otteeseen. Kaikki saavat ponin kuin ponin liikkumaan ja toimimaan jo tosi näppärästi. Vaikka porukka on kutistunut vähän turhankin pieneksi, olen hämmästynyt siitä, kuinka paljon on saatu aikaan tämän vuoden aikana. Toivottavasti mukaan innostuisi vielä uusia oppilaita, haaveena olisi pitää miniryhmää pikkuponien kanssa vähän pienemmille ja sitten sporttista extreme-ryhmää isommille tytöille. Isompien tunnit painottuisi enemmän ponien kouluttamiseen ja pienempien sitten käsittelyyn ja turvalliseen rataharjoitteluun. Visioita pitää olla! :)
Nykyisten oppilaitten kanssa haluan ehdottomasti viedä harjoittelua nyt enemmän vapaana tekemisen suuntaan. Kun ponit ovat jo esteillä täysin rentoja, maneesikauden alkaessa on hyvä käyttää aikaa vapaana seuraamiseen. Poneilla on motivaatio suorittaa tuttuja esteitä, samalla niillä on motivaation poikanen myös ohjastajan seuraamiseen. Tätä motivaatiota vahvistan käyttämällä vähän kahdenkeskistä aikaa jokaisen ponin kanssa syksyn aikana. Katsotaan mitä siitä tulee!
Poniagi on siitä niin mielenkiintoinen laji, että sitä voi painottaa usealla tavalla. Horsemanship on varmaankin kiinnostavin ja haastavin näkökulma. Ponien totuttaminen esteisiin ja muu kouluttaminen on suhteellisen työlästä ja aikaa vievää, toisaalta hyvin palkitsevaa. Toinen näkökulma on nuorisoliikunta, tunneista voi tehdä hyvin liikunnallisia. Niihin voi yhdistää leikkejä ja kisoja, radoista tehdä pitkiä ja myös ohjastajaa haastavia. Erilaiset tasapainotehtävät ja esteitten hyppääminen ponin kanssa ovat varsinkin nuoremmille kivoja haasteita. Tunnilla saa tulla hiki! Kolmas on sitten kilpailu- ja show-näkökulma. Kilpailujen järjestäminen vaatii tietyn tason, kaikkien pitää suoriutua kaikesta radalla vastaan tulevasta.
Laaksolan poniagility on nyt sillä tasolla, että kilpailuluokan järjestämisessä on ensimmäistä kertaa jotain järkeä. Puolisen tusinaa ponia menee kaikki esteet useimmiten täysin sujuvasti. Keinu ja rengas tekevät vielä vähän eroa ponien välille. Nuorempien ja kokemattomien kanssa myös hapsu saa rytmin katoamaan.
Sunnuntaina 4.10. Laaksola Horse Shown yhteydessä järjestetään ensimmäinen kilpailuluokka poniagilityssä! Luokka on avoin Laaksolan poniagin oppilaille, ja toivon todella kaikkien rohkeasti ilmoittautuvan!! Vielä ei ulkopuolisia oteta mukaan...
Syksyn aikana olen saanut useita yhteydenottoja muilta talleilta ja iloisena lajin herättämästä kiinnostuksesta olenkin lupautunut pitämään pikku-kursseja myös muualla. Mikäs sen hauskempaa, kuin tutustua uusiin reippaisiin poniagiliitäjiin!Nähdään sunnuntaina kisoissa!
:) Satu
